Teos on ylistyslaulu ja runo keväälle, jolloin koko luonto kauneudessaan puhkeaa kukkaan.

Teoksessa olevat linnunrata, linnunradan suurin tähti UY Scuti, aurinko, maa ja kuu herättää kokijan koko universumin eli kaiken meille olemassa olevan elinympäristön ja kiertokulun tärkeyden koko ihmiskunnalle. Poikkihuilut teoksessa kuvaavat luonnon omaa tuottavaa musiikkia.

Vesi, tuuli ja valo yhdessä antavat saaristolle sen omaleimaisen tunnelman. Sail in light kunnioittaa vesillä liikkumisen historiaa 150-vuotiaassa Kustavissa.

Water, wind and light combined give the archipelago its unique atmosphere. Sail in light pays tribute to the history of sailing in 150-year-old Kustavi.

Teos näyttäytyy eri tavoin päivänvalossa ja iltahämärässä. Paras aika teoksen kokemiseen. on auringonlasku. | This artpiece looks different in daylight and nightime. The best time to experience is at sunset.

Rakkolevä on pohjoisen Itämeren levälajien jättiläinen. Parhaiten rakkolevä viihtyy noin 2,5 m syvyydessä aallokkoisilla rannoilla, missä valoa riittää hyvin ja itiöt eivät vajoa pohjaan liian herkästi. Rakkoleväyksilö voi saavuttaa jopa 10 vuoden eliniän. Rakkolevämetsillä on suuri ekologinen merkitys, koska ne muodostavat tärkeän elinympäristön monelle Itämeren eliölle.

-Luontoportti | Rakkolevä

Hauru on taiteilijan tutkimus rakkolevän ulkomuodosta, olemuksesta. Pyrkimys tavoittaa osia levän herkästä liikehdinnästä suolaisten vesivirtausten keskellä, huojuntaa, hapuilua. Vihertävää hehkua nahkamaisella pinnalla valon puhkoessa vesimassaa. Varpaan värähdys niljakkaan kosketuksen hetkellä. Levän raskaus keholla, kun sitä asettelee reisille.

Utelias ajatus otuksista levämetsän uumenissa. Keille kaikille oletkaan koti?

Teoksessa on käytetty materiaalina kasvivärjättyä kierrätys- tekstiiliä. Teokseen saa koskea.

Suoja on tila, johon voi pysähtyä tarkkailemaan merta.

Sen ikkuna on pyöreä kuin maapallo tai kuu. Pyöreä muoto täydellisyyden symbolina on illuusion hetken täydellisyydestä. Pyöreän aukon kautta maisemaa voi katsella rajattuna. Katseluaukon luukkua voi halutessaan avata ja sulkea pyörittämällä. Aurinkoisella säällä sillä voi antaa merkkejä merelle.

Suoja on arkkitehdin ja kuvataiteilijan yhteisteos, joka pohjautuu yhteiseen kiinnostukseen tilallista ja osallistavaa taidetta kohtaan. Suojan muoto syntyi aamupalapöydässä paperinpalaa taitellessa.

Ahti on Kalevalassa ja suomalaisissa muinaisuskonnoissa veden jumala, joka hallitsi vesiä. Ahdin aaltojen kuninkaan ajateltiin olevan viisas ja voimakas hahmo, joka oli myös vastuussa meren rauhoittamisesta ja kalastuksen onnistumisesta. Ahti edustaa luonnonvoimaa ja kunnioitusta ympäröivää maailmaa kohtaan. Halusin tehdä Ahdin voimakkaan rautaisen hahmon rannalle muistuttamaan maalla ja merellä kulkijoita, että kunnioittaisimme merta ja luonnonvoimia. Ahti vahtii rannalla ja muistutuksena ettemme saastuta merta tai käyttäydy huonosti siellä eläviä kohtaan. Toivon että ihmiset ymmärtäisivät myös meren kauneutta ja sen parantavaa merkitystä. Meri on kaikkia kansoja yhdistävä ja se on meille elintärkeä. AHTI mahti meren vahti teos on tehty kokonaan kierrätysmetallista ja sen muoto on kuin varoituskolmio ohitse kulkijoille.

Maailma muuttuu. Ilmastonmuutoksen myötä ne alueet, joilla ennen asuimme saattavat muuttua asuinkelvottomiksi. Suomessakin näemme sään ääri-ilmiöitä, jotka ajavat tulvavettä kotien kellareihin ja pakottavat muuttamaan.

Ilman sään ääri-ilmiöitäkin meri on ja on ollut muutoksen jatkuva ajuri. Meren luova voima kuluttaa, siloittaa ja muuttaa jatkuvasti rannikkoa. Maa nousee edelleen Merenkurkussa ja paljastaa uutta maata mereltä jatkuvasti. Toisaalta eri puolilla Itämerta meri vie maata ja sortaa rantapenkereitä aaltoihin.

“Asuin ennen täällä” voi siis olla lause, joka putoaa pian vesistöjen äärellä asuneiden suomalaistenkin huulilta.

Ryhmähali on kunnianosoitus työlle ja luonnonrakkaudelle.

Olemme kunnostaneet 1700-luvun hirsistä rakennettua torppaa kaksikymmentä vuotta. Jossain vaiheessa pyysin miestäni säästämään käytetyt työhanskat ja niitä kertyikin ämpärillinen. Hanskaparit on täytetty pellavariveellä, jolla tilkitään hirsiä.

Teosta voidaan myös tulkita luonnonsuojelullisesta näkökulmasta, mutta mielestäni se on enemmänkin kunnianosoitus työlle. Pelkkä luonnonrakkaus ei riitä vaan tarvitaan myös yhteistä työtä luonnon pelastamiseksi.

Teosta suunnitellessa ja tehdessä olemme saaneet astua toistemme maailmoihin. Kuljimme ajatuksissamme portin läpi ja pysähdyimme pohtimaan aarteita, joita elämässämme on. Olemme keskustelleet siitä, mitä luonto ja ympäristö meille merkitsee, millaisia arvoja meillä taiteilijoina on suhteessa luontoon ja ympäristöömme ja miten haluamme tuoda sitä esille omassa työssämme. 

Olemme myös pohtineet, miten voisimme omilla valinnoillamme vaikuttaa tulevaisuuden ympäristöön, kun luomme kauniita, esteettisiä esineitä ja teoksia. Millä tavoin käyttäisimme työssämme kuitenkin mahdollisimman vähän materiaaleja, jotka tulevat teoksissamme elinkaarensa päähän. Tämän teoksen materiaalit voikin edelleen kierrättää uudestaan muokattavaksi. Toisaalta ne ovat sellaisia, että ne voivat kestää teoksena ikuisuuksiin. Tekemämme portin lävitse näkyvä maisema on avara ja siitä kulkiessa voi miettiä, millaiseen maailmaan haluamme tulevaisuudessa astua.

Haaveilen korkeista paikoista, jossa voi olla hiljaa ja tarkkailla luonnon elämää sen omassa rauhassa. Tuntea tuulen leikkivän hiuksissa, poskilla, varpaiden välissä, painovoiman vatsanpohjassa.

Ihastun ja ihastun uudestaan,

kuuntelen meren hengitystä,

12,7 kertaa minuutissa, 762 kertaa tunnissa.

Tuuli yltyy viimaksi ja piiskaa kasvojani. Havunneulaset raapivat ihooni viestejä ja havahduttavat minut omaan haavoittuvaisuuteeni.

“Kiitollisuuskävely” teos on luontoyhteyshajoitteeseen perustuva tutkielma ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Teoksen ydinajatus on kannustaa katsojaa hidastamaan tahtiaan ja syventämään yhteyttään ympäröivään luontoon.

Luontoon sijoitetut kyltit ohjaavat kulkijaa kävelemään korostetun hitaasti, antamaan aikaa itselleen havainnoida, arvostaa ja kiittää ympärillä olevia yksityiskohtia.

"Kiitollisuuskävely" on kutsu toimintaan: kun kiitollisuutemme ympäristöä kohtaan kasvaa, emme enää näe sitä itsestäänselvyytenä, vaan alamme arvostaa sen ainutlaatuisuutta ja haavoittuvuutta, mikä johtaa vastuullisempiin valintoihin ja toimiin sen suojelemiseksi. Teos haastaa meidät kaikki pohtimaan omaa suhdettamme luontoon ja etsimään tapoja, joilla voimme elää harmoniassa luonnon kanssa.

Teos on kolmiosainen, jossa olen käyttänyt leppää ja keraamisia elementtejä. Lepän haaroittuvat ja luonnonmuotoiset oksistot olen kuorinut ja käsitellyt kimrööki-vernissa seoksella. Keraamiset elementit ovat pienikokoisia kasvoja, jotka olen kiinnittänyt oksistoihin.

Teokseni on kiitos ja anteeksipyyntö. Noin 10 vuotta sitten kaadoin jokirannasta leppiä nähdäkseni veden, mereen virtaavan joen. Osan kaatamistani jätin kuivumaan tietämättä mihin niitä käytän. Nyt tiedän. Minä, yhtenä kiertokulun osasena, käytän luonnon fragmentteja ilmaistakseni kaiken, elollisen ja elottoman, symbioosia.

Kiitos rantani lepät! Anteeksi luonto! Sinua me ihmiset olemme kaltoin kohdelleet.

Valokuvaaja Jan Trygg on Spaunan kallioilla 2024 pop-up-taiteilija. Pop-up-taiteilijat täydentävät näyttelyä tuomalla vaihtuvia näkökulmia kaudelle.. Tryggin valokuvat ovat esillä Ravintola Spaunan salissa 21.6.2024 alkaen. 

"On erityisen hienoa saada kuviani esille Spaunan Kallioilla ympäristötaiteen tapahtumaan: varhaisnuoruudessani internet tai tietokonenäytöt eivät olleet vielä kovin vahvasti läsnä, joten valokuvien kokeminen ja näkeminen niiden fyysisessä formaatissa on minulle hyvin tärkeää. Omien valokuvien näkeminen isoina printteinä on uniikki kokemus.



Kustavi, ja varsinkin Vartsala, on vahvasti läsnä näyttelyssä esillä olevissa kuvissani. 
En tiedä hienompaa tunnelmaa kuin Vartsalan rantakallioilla, meren äärellä, auringon laskiessa."

Välillä on mieltä rauhoittavaa tehdä hillitympää taidetta ja antaa hetken pysäyttää. Metsä ja luonto ovat tärkeitä elementtejä.

Puiden rungot ovat luonnon omaa käsialaa ja sellaisenaan upeita teoksia, joten niiden monet eri sävyt ja muodot tulevat sellaisenaan teoksiini.

Oletko koskaan haaveillut lentämisestä? Oletko koskaan lentänyt unessa? Minä olen. Lensin taivaalla lintujen lailla ja se oli jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Sen jälkeen linnut ovat usein osa taidettani. 

Teokseni syntyvät lasimaalauksina, keramiikkaveistoksina tai lasin ja saven yhdistämisenä. Suurin osa ideoista syntyy merellä, saaristossa, jossa luonnon monimuotoisuus on ympärillä käsin kosketeltavissa.