Wiebke Pandikow on Suomessa asuva saksalainen taiteilija joka on työskennellyt korutaiteen
parissa käyttäen kierrätettyjä muovipusseja noin kymmenen vuotta. Hän kehitti taannoin omia
uusia tekniikoitaan materiaalin työstämiseen, käyttäen silitysrautaa ja juotoskolvia. Viime vuosina
hän on kuitenkin siirtynyt tutkimaan vanhoja, jo kivikaudella käytössä olleita käsityötekniikoita ja
sovittanut niitä tähän modernin ja ristiriitaisen jätemateriaalin työstämiseen. 

Inspiraatiota hän löytää laajasti luonnosta ja sen ekosysteemeistä ja teosten tarkoitus yleisesti on tuoda esille erilaisia näkökulmia materiaaliin, sen eri ulottuvuuksiin ja varsinkin mahdollisuuksiin.

Wiebke alkoi suuntautua maataiteen alalle ensimmäistä kertaa vuonna 2021. Hän järjesti silloin
taiteilijakollegansa kanssa Land Jewelry -projektin, jossa kahdeksan korutaiteilijaa loivat
muutamien päivien aikana maataidetta Öölannin saarella Ruotsissa. Projektin dokumentointi
esitettiin näyttelyissä neljässä eri maassa ympäri Itämerta. Hänen maataideteoksensa ovat
vahvasti paikkariippuvaisia installaatioita. Teokset koostuvat ympäristöltä löydetyista materiaaleista joka hän järjestää ja rytmittää, solmii ja kutoo yhteen. Teokset ovat lopuksi luonnon ja sen elementtien kanssa vuorovaikutuksessa ja katoavat ajan myötä hitaasti takaisin niitä ympäröivään maisemaan.

Turunlahden sanaversomo on sanataidesisältöisiä ohjelma- ja asiantuntijapalveluita ja yhteisötaideteoksia tuottava työryhmä, jossa työskentelevät yhteisöpedagogi Minttu Turunlahti ja sanataideohjaaja Jenni Turunlahti. Turunlahdet ovat viime vuosina keskittyneet erityisesti eri ikä- ja kohderyhmiä osallistavien yhteisöllisten sanataidemenetelmien kehittämiseen ja tuottaneet useita ympäristöään kommentoivia tila- ja ympäristötaideteoksia. Turunlahden sanaversomo on toiminut taiteellisena työryhmänä vuodesta 2021 alkaen. 

Minttu Turunlahti on taiderakentajana erikoistunut uusien ja innovatiivisten teknisten ratkaisujen käyttämiseen yhteisöllisten taideprojektien ja -teosten parissa. Minttu viihtyy yhtä lailla digiympäristössä kuin verstaalla, ja kokeilee mielellään erilaisia (kierrätys)materiaaleja ja tekniikoita. Jenni Turunlahti on yhteisötaiteilijan työssään nostanut esiin muun muassa lukutaidon, monikielisyyden ja ekoriittisyyden teemoja. Jenni pyrkii työnsä kautta madaltamaan taiteen tekemisen ja kokemisen kynnyksiä. 

Kallioille rakentuva Turunlahden sanaversomon P.S. I miss you -ympäristötaideteos kannustaa yleisöään taiteen äärelle pysähtymiseen, muistamiseen, kaipaamiseen, yllättäviin ja merkityksellisiin kohtaamisiin, monikieliseen vuorovaikutukseen, omiin ajatuksiin uppoutumiseen ja sanatataiteiluun Kustavin merellisissä maisemissa. 

Oletko koskaan haaveillut lentämisestä, oletko koskaan lentänyt unessa? Minä olen: Lensin taivaalla lintujen lailla, kevyesti leijaillen ja se oli jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. Sen jälkeen linnut ovat kuuluneet osana taiteiseeni.

Käytyäni Limingan taidekoulun lasikurssin vuonna 1995, sekä useiden kereamiikkakurssien
jälkeen pääsin vihdoin toteuttamaan unelmaani. Teokset syntyvät lasimaalauksina, keramiikkaveistoksina tai lasin ja saven yhdistämisenä.

Olen viettänyt kesät lähes 30 vuotta Kustavissa, Lanskerin saaressa. Luonto on osa elämääni ja
aiheet löytyvät useimmiten sieltä. Olen seurannut rantojen, metsien ja merien lintuja jotka
palaavat luoksemme joka vuosi. Monen pienen linnunpojan varttumisen olen saanut nähdä,
mutta myös monen lajin taantumisen. Ilmaston muuttuessa luonto kuitenkin elää ja uudet linnut
valtaavat alaa.

Keramiikkaveistosteni kautta halusin tuoda Kalliolle harvinaisia ja hauskoja Lintuturisteja
ihmettelemään kaunista saaristoluontoa. Veistokset ovat korkeapolttoista keramiikkaa ja ne
kestävät säätä kuin säätä.

Itseilmaisu käsillä tehden, erilaisia materiaaleja ja tekniikoita käyttäen on aina ollut tärkeä osa elämääni. Lapsesta lähtien olen osallistunut lukuisille kädentaitokursseille ja olen kokeillut niin huovutusta, mosaiikkia kuin betonitöitäkin. Minulle on merkityksellistä sanoittaa ajatuksia, tunteita ja mielikuvia taiteen keinoin.

Ruostumattomasta teräksestä on tullut rakkain, vaikkakin fyysisesti raskain työstettävä materiaalini. Teräs on kylmää ja kovaa mutta haluan saada sen näyttämään pehmeältä ja keveältä. Pidän myös siitä, kuinka ruostumaton teräs heijastelee kauniisti ympäristönsä valoja, varjoja ja värejä. Kova teräs ja pehmeät muodot luovat myös mielenkiintoisen kontrastin.

Inspiraatiota teoksiin saan usein luonnosta. Sieltä löytyy vahvoja viittauksia ihmisyyteen ja elämäämme yleensäkin. Luonnostelen teoksia joko piirtämällä tai kirjoittamalla sanoja ja tajunnanvirranomaisia tekstejä. Teokseni ovat voimakkaasti tarinallisia ja niihin sisältyy runsaasti symboliikkaa.

Työskentelyssäni kierrätysmateriaalin määrän rajallisuus luo haasteita mutta tuo mielenkiintoa tekemiseen. Käytettävissä olevat materiaalit viimekädessä määrittelevät, millaisia hahmoja luonnoksista syntyy. Yksittäisen teoksen tekeminen onkin hyvin intensiivinen ja vuorovaikutteinen prosessi.

Olen kuvataiteilija, keraamikko ja opettaja. Työskentelen ja asun Vaasassa. Tapani työskennellä on teematyöskentely. Käsittelen teoksissani elämysmaailman ilmiöitä. Ekosysteemit ja niiden tilat kiinnostavat minua erityisesti.

Työskentelyni pohjaa ajoittain voimakkaasti intuitioon. Olen opiskellut ekspressiivistä taideterapiaa ja se johtaa minut päästämään Sisälläni syntyvät kuvat pidäkkeittä kankaalle, paperille, saveen, installaatioihin ja performansseihin. Prosessi voi olla hyvinkin nopea. Toki vuosien saatossa opitut asiat johdattavat työprosessiani.

Viimeisimmät teokseni käsittelevät minua juuri nyt eniten pohdituttavat asiat. Ne kumpuavat niin maailmankaikkeuden tilasta, kuin omasta arjesta. Ja siitä ymmärryksestä miten yleinen ja yksityinen kohtaavat. Pohdin teoksissani mm. lajikatoa, ilmaston muutosta, merien tilaa, elämän edellytyksiä, jatkuvan kasvun vaatimusta ja ihmisen osuutta tässä kaikessa. Omakohtaiset asiat, kuten isoäitiys, kytkeytyvät pohdintoihini tiiviisti. 

Taidekäsitykseni pohjaa ajatukseen, että taiteessa on kolme elementtiä; teos, tekijä ja kokija. Taiteen ”arvossa” ja hyvää tekevässä vaikutuksessa on kyse näiden kolmen välisestä kommunikaatiosta.

Jani Petteri Virta on Turussa asuva itäsuomalainen monialainen taiteilija, joka on vuosien 1999–2025 välillä toteuttanut yli 90 performanssiensi-iltaa ja kaksikymmentä yksityisnäyttelyä.  

Taiteilijana ja ihmisenä Virtaa kenties parhaiten kuvaavat sanat ovat humoristi ja moralisti, ja hän on työssään kiinnostunut mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista sekä ajattelun ja olemisen rajoista ja rajattomuuksista.

Koulutukseltaan Virta on kuvataiteilija (amk) tila- ja ympäristötaiteesta sekä filosofian maisteri kotimaisesta kirjallisuudesta.

Olen helsinkiläinen kuvataideterapeutti ja kuvataiteilija. Asun ja työskentelen talvet Helsingissä ja kesät Raaseporin Kuivastossa. 

Jäin eläkkeelle hoitotyöstä noin kymmenen vuotta sitten ja sen jälkeen olen toiminut entistä aktiivisemmin kuvataiteilijana. Käytän taiteessani pääasiassa perinteisiä tekniikoita, öljyvärejä, vesivärejä ja mustetta. Luonto on pääasiassa katseeni kohteena, kun etsin aiheita työskentelylleni. Tutkin valon, varjon ja värin vaihtelevia ilmiöitä ja työstän maalauksellista ilmaisua.

Viime vuosina olen osallistunut myös ympäristötaidetapahtumiin. Ympäristöaiheisissa töissäni pyrin ilmaisemaan ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta enemmän tunteiden kuin valistuksen keinoin.

Työryhmä Antti Kulmala & Joni Pohjankettu keskittyvät kokeilemaan. Taiteellisessa työssä emme etsi hiotuinta ja viimeistellyintä lopputulosta, vaan eräänlaista pienintä mahdollista tekijää joka mahdollistaa halutun kokemuksen. Taiteen on tarkoitus ilahduttaa ja saada ajattelemaan.

Antti Kulmala on suomalainen taiteilija, joka on erikoistunut valotaiteeseen ja tilaan sidottuihin teoksiin. Kulmala tunnetaan useista merkittävistä valotaiteen teoksista ja tapahtumista niin Suomessa kuin ulkomailla. Teoksissa yhdistyvät usein rakenteet, valo, ääni ja video.

Joni Pohjankettu kokee olevansa eräänlainen taiteellinen sidekick, kätyri ja apuri. Hän ideoi, täydentää ja laajentaa työryhmän ideoita, tuoden uusia näkökulmia ja kääntäen työtä uusiin vinkkeleihin. Omissa teoksissaan Joni haluaa hämmentää, asettaen jonkin asian tai ilmiön uuteen valoon.